Koiranpentu juoksi pää kolmantena jalkana alas korkeaa vuorta, hokien: "Pakene. Pakene. Verta”. Yhtäkkiä pentu kompastui ja putosi kierien alas vuorelta. Lopulta hän pysähtyi ja huomasi päässeensä alas. Oikea etutassu oli pahasti loukkaantunut pudotuksessa, mutta silti hän jatkoi juoksua. Pentu juoksi useiden kilometrien ajan ja yritti samalla eksyttää perässään juoksevaa veristä Forena-hirviötä. Pennun onneksi Forena oli häntä paljon hitaampi, mutta kiri silti häntä aina ajan taittuessa. Pennun saavuttua kakkosryhmän alueen rajalle hän lopulta väsyi ja kaatui väsyneenä maahan. Silloin hän ajatteli loppunsa tulleen, mutta sitten sattui jotain yllättävää. Mustavalkoinen narttukoira jolla oli puoliksi luppakorvat hyökkäsi Forenan kuonoon kiinni. Forena karjaisi kivusta jolloin paikalle saapui toisen ryhmän muut jäsenet. He yrittivät tappaa Forenan, mutta Forena pääsi pakoon hitaudestaan huolimatta. Kun uhka oli ohitse, mustavalkoinen narttukoira juoksi kohti pentua.

“Oletko kunnossa pikkuinen?” Narttu kysyi ystävällisellä äänellä.

“O-olen. Kiitos a-avusta.” Pentu mumisi hiljaa.

Toisen ryhmän muut jäsenet saapuivat paikalle. Saksanpaimenkoiran näköinen uroskoira saapui paikalle aloittaen saarnan nartulle.

“Tajuatko, että olet viimeisilläsi raskaana! Et voi rasittaa itseäsi liikaa.” uroskoira huudahti nartulle.

“Anteeksi rakas. Tämä ei toistu. Kun kuulin pennun huudon, tunsin äidinvaistojeni heränneen.” Narttu selitti puolisolleen. Sitten uros katsahti pentua päin ja meni sen luokse.

“Kuka olet ja mistä tulet?” Uros kysyi pennulta.

“Nimeni on Mabushi ja olen tullut lounaasta liittymään teidän joukkoihin.” Pentu vastasi.

“Kenen poikia olet?” Uros kysyi jälleen.

“Kenmura onko sillä väliä?” Narttu kysyi puolisoltaan.

“Teruiwan poika olen.” Pentu sanoi hieman tärisevällä äänellä.

“Tässä on kyllä jotain mätää.” Kenmura sanoi epäillen.

“Nyt riittää Kenmura! Otan pennun huostaani! Halusit tai et!” Amy huusi samalla tuntien kärsivällisyytensä loppuvan.

Ja niin Mabushi pääsi ryhmän mukaan. Mabushi tarkkailee uutta ympäristöä ja huomaa puussa pientä liikettä. Hän pysähtyy katsomaan tarkemmin ja näkee vain koiran varjon joka katosi nopeasti. Mabushi luuli nähneensä näkyjä ja keskittyi nyt uuteen ryhmittymäänsä. Ryhmän edetessä heitä seurasi joku. Hän katsoi ryhmää ja odotti heidän loitonemista. Pian hän kutsui muita paikalle.

“He menivät. Voitte tulla.” Tuntematon koira sanoi.

“Pomo luuletko, että pentu valehtelee?” Toinen koira kysyi.

“Hänen täytyy valehdella. Se on isämme käsky.” Tuntematon koira sanoi.

“Onko pentu veljesi?” Kolmas koira kysyi hämmentyneenä.

“En tiedä. Tarvin lisää todisteita. Nyt lähdemme takaisin.” Tuntematon koira vastasi.

Lopulta koirat katosivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin.