Mabushi pääsi siis tavoitteensa mukaisesti toiseen ryhmään. Pian kävelyn jälkeen Mabushia alkoi kuitenkin heikottaa ja tämä pyörtyi. Pentu tunsi vain päässään sumenevan ja kaatui tajuttomana maahan. Useita tunteja myöhemmin hän heräsi luolasta, mutta ei yksin. Herätessään hän alkoi nähdä edessään tutun hahmon. Lopulta hän hätkähti ja hyppäsi pystyyn melkein tajutessaan tämän olevan setänsä.
“Ei mitään hätää. Olet turvassa täällä.” sanoi tuttu ääni.
“Missä olen? Miksi olen täällä?” Mabushi kysyi.
“Olet toisen ryhmän reviirillä. Kuulemma olet tullut liittymään laumaani.” Johtajaksi paljastunut koira vastasi.
“O-oletko johtaja?” Hämmentynyt Mabushi kysyi.
“Kyllä. Nimeni on Saigo.” Saigo vastasi.
“Hauska tutustua. Olen Mabushi!” Mabushi sanoi.
Silloin Saigo hämmentyi ja tajusi tämän veljenpojakseen, mutta jostain syystä halusi uskotella, ettei tiedä häntä.
“Tiedätkö kuka se mukava narttukoira oli joka pelasti minut. Semmoinen mustavalkoinen.” Mabushi kysyi.
“Tarkoitatko Amya? Hän se on huomaavainen, mutta ei saisi rasittaa itseään nyt.” Saigo vastasi. Silloin Saigo ajatteli, että on parempi pitää suunsa kiinni veljenpojastaan jotta laumassa ei syntyisi hämmennystä. Hetkellisen mietiskelyn rikkoi huuto luolan ulkopuolelta.
“Johtaja! Johtajaaa!” Kuului yhden lauman jäsenen huuto ulkoa.
“Mitä hätänä?” Saigo kysyi hieman huolestuneena.
“Ne syntyvät! Amy synnyttää!” Koira vastasi hengästyneenä.
Koirat juoksivat Kenmuran ja Amyn luokse todistamaan onnellista hetkeä. Lopulta Amy synnytti 3 pentua, joista 2 oli uroksia ja 1 narttu. Kaikki koirat olivat iloisia tuoreista pennuista, varsinkin Kenmura ja Amy.
“Onneksi olkoon pentueesta!” Saigo sanoi iloisena tuoreille vanhemmille.
“Niinpä! Oletteko keksinyt niille jo nimiä?” Mabushi kysyi.
“Voisiko tuon mustavalkoisen uroksen nimi olla Blake?” Kenmura kysyi puolisoltaan.
“Sopii hyvin pennulle. Ajattelin tytön antaa tytön nimeksi Sukiru.” Amy kertoi.
“Ai niin. Haluaisitko Mabushi nimetä nuorimman pennun?” Amy lisäsi.
“Amy.. Miksen minä voisi nimetä sitä?” Kenmura valitti.
“Ajattelin, että Mabushi kun on uusi niin se saisi kunnian nimetä myös yhden pennuista.” Amy selitti puolisolleen.
Tarkan mietinnän jälkeen Mabushille tuli mieleen isänsä nimi, mutta päätti hieman lyhentää sitä.
“Miten olisi Ren?” Mabushi ehdotti.
“Ren? Mistä se tulee?” Kenmura kysyi hämmentyneenä.
“Yhdestä sukulaisestani. Hänen nimensä oli Ren. Pidin hänestä kovasti.” Mabushi selitti muille.
Saigo kuitenkin huomasi, että Mabushi tarkoitti veljeään Renysrakia, mutta ei sanonut mitään asiasta.
Tuoreet vanhemmat olivat onnellisia pennuistaan ja kaikki katsoivat pikkuisia iloisina ja kehuivat niitä. Kaikki oli hyvin, mutta sitten alkoi kova tuuli.
“Hän on täällä taas. Miksi hän ei voi jättää meitä rauhaan!” Kenmura ärähti.
“Kaikki Amyn ympärille! Minä, Kenmura ja Jacob olemme edessä!” Saigo huusi käskyn laumalaisilleen. Hetki hetkeltä tumma hahmo läheni heitä taivaalta mustine siipineen. Tuon hirviön Mabushi tunnisti. Kyseessä oli petturi joka petti hänen isänsä ja tämän takia myös hänen piti paeta veljen kanssa pois tutusta ympäristöstä. Tuo punasilmäinen olento laskeutui Saigon eteen karmaiseva hymy kasvoillaan. Saigo katsoi tuota vihaisena ilman minkäänlaista pelkoa. Lopulta hiljaisuus hajosi tuon otuksen puheesta.
“Aina yhtä vakavana Saigo?” Otus kysyi virnistäen samalla.
“Sinulla ei ole mitään asiaa tänne! Joten häivy!” Saigo huusi vihaisena otukselle.
“Tulin vain katsomaan tulevaa aluettani. Hehheh.” Otus sanoi tietäen tämän ärsyttävän Saigoa.
“Et ikinä saa tätä aluetta.” Saigo vastasi.
“Niinkö luulet? Kolmonen on jo minun ja on vain ajan kysymys milloin tämäkin on minun.” Otus sanoi ja sai Saigon järkyttymään.
“MITÄ SINÄ SANOIT!? TAPOITKO VELJENI JA HÄNEN LAUMANSA?” Kysyi raivostuneena. Tämän kuultuaan Mabushin pelko muuttui raivoksi ja lähti hyökkäämään kohti otusta.
“HIRVIÖ!” Mabushi huusi ja juoksi otusta kohti yrittäen hyökätä.
“Mabushi pysähdy!” Saigo yritti käskeä, mutta Mabushi ei kuunnellut.
“Pentu yrittää hyökätä? Mikä vitsi!” otus nousi takajaloilleen ja katsoi Mabushia huvittuneena ja tämä aikoo iskeä molemmilla tassuillaan Mabushin maahan kesken hyökkäyksen. Jotakin tapahtui kuitenkin yllättäen ja Mabushi alkoi hehkumaan punaisena ja tämän silmät muuttuivat kirkkaan punaisiksi. Mabushin vauhti myös kiihtyi niin, että hän iski täysillä otuksen rintakehään päällään. Mabushi menetti tajunsa iskun voimasta ja otus sinkoutui päin puuta. Otus ei ehtinyt edes laskea jalkojaan alas, koska hyökkäys oli ollut niin nopea. Laumalaiset ihmettelivät tapahtunutta ja Saigo juoksi Mabushin luo tarkistamaan tämän tilan.
“Mabushilta meni vain taju.” Saigo huokaisi helpotuksesta. Jolloin muutkin rauhoittuvat.
Silloin otus nousi hitaasti ylös, mutta hän ei pystynyt hengittämään vielä kunnolla.
“Köhhhhh… Saakelin nulikka! Voitte olla varmoja, ettei tämä jää tähän! Oackiatho ei unohdä tätä nöyryytystä!!!” Oackiathoksi paljastunut otus uhkasi ja lähti lentämään takaisin sinne mistä tulikin.
“Amy, voisitko huolehtia myös Mabushista? Minä huolehdin, että Mabushin koulutus alkaa huomenna.” Saigo kysyi Amyltä.
“Toki. Huomenna?! Hänhän on tajuton vieläkin ja varmasti voimaton tämän jälkeen.” Amy vastasi samalla kysyen ihmeissään Saigon asennetta tilanteeseen.
“Älkää käsittäkö väärin, mutta Mabushi ei ole tavallinen pentu. Siitä voi tulla vahva soturi.” Saigo puolustautui.
“Oli miten oli, niin nyt varmaan olisi aika käydä levolle?” Kenmura ehdotti.
Huomisesta lähtien Mabushi alkoi saada soturin koulutusta laumasta ja Mabushi alkoi yrittää tosissaan tulla hyväksi jotta voisi vielä jonain päivänä palata kotiinsa ja luoda uuden lauman sinne.
